Veistokseni esittää nuorta 31-vuotiasta majuri von Döbelniä, joka palveli Savon Prikaatin komentaja Curt von Stedingkin adjutanttina Venäjän vastaisessa sodassa (1788-1790). Tuolloin hän haavoittui otsaan nykyisen Mikkelin alueella käydyssä Porrassalmen taistelussa 13.6.1789.

Esittävän, figuratiivisen henkilökuvan veistäminen on aina haastava ja kiintoisa matka kuvattavan henkilön persoonaan, ajankohdan yhteiskuntaan ja sen asettamiin kehyksiin, sekä tulkintoihin ja sosiaalisiin merkityksiin. Veistoksen pitää olla (jos mahdollista kuvallista materiaalia on olemassa) paitsi tunnistettava, tulee veistoksen jollain tavalla ilmentää henkilön luonnetta tai elämäntapaa ja –arvoja. Lisäksi on huomioitava jo suunnitteluvaiheessa teoksen sijoituspaikka ympäristöineen ja teoksen esille tuoma tematiikka ja asettelu.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että henkilöiden näköisyyttä tutkitaan perusteltavissa olevin menetelmin: aikalaiskertomusten, sukulaisuuden ja asiantuntijoiden avulla. Döbelnin kuvaamisessa nuorena käytössäni oli paitsi hänen itsensä piirtämä osakuva hänen kasvoistaan, myös mahdollisuus tutustua häntä kuvailevaan tutkimusmateriaaliin. Mittaamattoman arvokkaina tietolähteinä oli projektin isä, dosentti Osmo Pekonen sekä von Döbelniä huomattavan paljon tutkinut ja hänestä kaksi kirjaa kirjoittanut sukulainen suoraan alenevassa polvessa, Elisabeth Goldstein. Mikkeliin sijoitetun reliefin erityisyys muihin Döbelniä kuvaaviin teoksiin verrattuna on hänen ikänsä; tämä on tarkoituksenmukaista, koska näin veistos kertoo juuri esityspaikkansa historiasta.

Lähdin kuvaamaan Döbelniä pronssiin valettuna reliefinä; pronssi on materiaalina iätön, arvokas, plastinen, ja historiallisesti merkittävän henkilön ollessa aiheena myös sisällöllisesti perusteltu. Pronssi mahdollistaa monisärmäisen ja kerronnallisen veistojäljen joka liittää teoksen samalla paitsi ympäristön ja miljöön kanssa yhteensopivaksi, myös osaksi nykytaiteen kenttää.

VEISTÄMÄNI VON DÖBELN ON ITSETIETOINEN, VAHVAPIIRTEINEN, YLVÄS JA KÄÄNTÄÄ JUURI HAAVAT SIDOTTUNAKIN PÄÄTÄÄN KOHTI VASTUSTAJAA PELOTTA. KUTEN HAAVOITTUESSAAN, YLHÄÄLLÄ, JOUKKOJEN EDESSÄ. DÖBELNIN KASVONPIIRTEET PERUSTUVAT PAITSI HÄNEN OMAAN PIIRROSKUVAANSA, MYÖS SIIHEN ARVOKKAASEEN TIETOON MITÄ OLEN SAANUT GOLDSTEININ KAUTTA. DÖBELN ON AJATON, SITÄ VOI LÄHESTYÄ MYÖS SYMBOLISESTI KATSEEN NOUSTESSA KESKUSPUISTON YLI KOHTI KAUPUNGINTALOA. KATSE AVAA VAHVAA JA YHTENÄISTÄ KAUPUNKIA JA MAAKUNTAHISTORIAA TUODEN SEN OSAKSI KANSALLISTA IDENTITEETTIÄ

Julkisten, esittävien veistosten asema kaupunkien historian välittöminä kertojina on merkittävä. Näiden veistosten kautta kaupunkien tärkeimmät tapahtumat tai henkilöt niiden takana tulevat osaksi kaupunkikuvaa sekä niiden merkitys korostuu. Näköisteokset ovat tärkeä ja arvokas osa myös kulttuuriympäristön ja -historian esittäjinä sekä mielikuvien rakentajina. Julkisissa kaupunkitiloissa sijaitsevilla veistoksilla on mahdollisuus tuoda näkyväksi ympäristöä ja sen historiaa. Julkiset veistokset nousevat osaksi kaupunkikuvaa ja rakentavat kaupunkimiljöötä, ohjaavat ohikulkijoiden katseita ja ajatuksia. On merkittävää antaa historiallisesti tärkeälle tapahtumalle ja paikalle kasvot, joita ei ole vielä taidehistoriassa kuvattu.